Aina ei voi onnistua

Tällä kertaa kirjasta ei jäänyt käteen kuin ihan ookoo tarina. Loppupeleissä The Gravedigger's Daughter (Harper Perennial 2007) oli kai liian perinteinen makuuni. Päähenkilö Rebecca/Hazel on klassinen vaikeuksien kautta voittoon-hahmo, joka on ah niin viehättävä, mutta kaltoinkohdeltu ja varovainen kuin jänis ajovaloissa. Ja vaikka hän saavuttaakin tietystä näkökulmasta "voiton", niin silti hänen menneisyytensä vainoaa häntä. Haukotus.

Lukukokemuksena kirjassa oli mielenkiintoista kuitenkin vääntö juutalaisuudesta, taustan hämäryys ja salailu.  Oatesin tarinassa oli imua, mutta odotin koko ajan koukkua, jotain oikeasti yllättävää. Onneksi se tulikin ainakin jossain määrin esiin epilogissa. 

Oates on käsittääkseni hyvinkin arvostettu kirjailija länsimaissa, ja hieman mietityttää, mistä kaikki tohina hänen ympärillään johtuu? Kannattaisiko minun antaa Oatesille uusi mahdollisuus? Jos kyllä, niin mitä luen häneltä seuraavaksi? Tuotantomäärä ainakin on huikaiseva.