Lattariklassikko

Lukeminen ei suinkaan ole ollut tauolla viime kuukausina. Sen sijaan muu elämä iloineen ja velvollisuuksineen vei hetkellisesti mukanaan kaikki ylimääräiset kirjoitushalut ja kiinnostuksen blogimaailmaa kohtaan. Varastossa onkin nyt useampi teos, joka suorastaan huuta huomiota.

Talvella työkaverilta lainattu Gabriel García Márquesin Sadan vuoden yksinäisyys (WSOY 1996, Cien años de soledad 1967) ihastutti kovasti ja kumosi ennakko-odotukseni lattarikirjallisuutta kohtaan. Olen lukenut todella vähän Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevia kirjailijoita, ja ne vähätkin, joihin olen tutustunut, ovat olleet makuuni liian rönsyileviä.

Tällä kertaa rönsyily ei kuitenkaan häirinnyt. Päinvastoin, kyseessä on kiehtovin lukemani kirja aikoihin! Kolumbialaisen Macondon kylän ja Buendíojen suvun tarina on mahtavaa ilottelua, jota lukiessa sai oikein hykerrellä järkyttäviä ja absurdeja käänteitä.