Pääsiäisviikonlopun kohokohta oli Sokkopelin sijaan vuoden ensimmäinen nuotiomakkara
Sokkopeli on sujuvasti kirjoitettu, mutta todella epäuskottava tarina sekavasta mytologiasta ja suomalaisesta arjesta. Se liikkuu dekkarin ja ihmissuhderomaanin välimaastossa, jossa tarinan hahmot ovat suurimmaksi osaksi elämää nähneitä aikuisia, mutta jäävät lapsellisen ja pinnallisen oloisiksi. Oli mielenkiintoista tutustua uuteen kotimaiseen kirjailijaan, tosin en ihan heti etsi uutta Hämeen-Anttilaa käsiini.
Mie olen ollut kauhean pettynyt Hämeen-Anttilan teoksiin (olen tosin lukenut vain 2) ja silti mietin, että pitäisi lukea enemmän ja ehkä vain alkaisin tykkäämään hänen tyylistään.
VastaaPoistaHiillosmakkara, nam. Sinapilla, kiitos!
Sain Sokkopelin muuten työkaverilta suositusten kera lainaksi. Tuli jollain tavalla syyllinen olo, kun en täysillä tykännyt. Vaikka siis ihan ookoo viihdettähän tämä oli. Outoa miten sitä kokee kirjasyyllisyyttä välillä. Tästä muuten täytyy kirjoittaa ihan oma blogipostauksensa!
VastaaPoistaJuuri tänään katselin tuota omassa hyllyssä, kun luettelin Kirjavaan kammariin omia "H-kirjojani" ;) Ostin sen jostain ihan parilla eurolla, mutten ole vieläkään lukenut..
VastaaPoistaSusa, nappaa se käsiisi jonkun rankan tiiliskivenjälkeen. Hötöllä on aikansa :)
VastaaPoista