Aluksi olin hermostua. Tarina poukkoili ja kertoja vaihtui liian usein, juuri kun luulin olevani kärryillä. Onneksi olin tällä kertaa kärsivällinen, sillä haikea tarina vaikutti vahvasti. Kuolema on kirjassa vahvassa roolissa. Huomasin eilen illalla herkistyneeni pohtimaan ihmiskohtaloita ns. kivi sydämellä ja sekoittavani ajautussoppaan myös oman lähipiirini vaiheita. Kuolema(t) johdattaa tarinaa eteenpäin, vaikka välillä luuleekin olevansa umpikujassa.Loppua kohden huomasin pohtivani kirjan mysteerejä jopa tiskatessani, ja loppumetreillä koin sen haikean tunteen, kun tietää hyvän loppuvan eikä millään tahtoisi päästää irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti