The History of Love

Hankin Nicole Kraussin hitin vuodelta 2005 käsiini Eevan suosituksesta. Kannatti viipyä sivuilla, talvinen iltapäivä kuluu ihastuneena hänen (myös kirja-aiheisia) postauksiaan selatessa.

 

Kuva täältä

Aluksi olin hermostua. Tarina poukkoili ja kertoja vaihtui liian usein, juuri kun luulin olevani kärryillä. Onneksi olin tällä kertaa kärsivällinen, sillä haikea tarina vaikutti vahvasti. Kuolema on kirjassa vahvassa roolissa. Huomasin eilen illalla herkistyneeni pohtimaan ihmiskohtaloita ns. kivi sydämellä ja sekoittavani ajautussoppaan myös oman lähipiirini vaiheita. Kuolema(t) johdattaa tarinaa eteenpäin, vaikka välillä luuleekin olevansa umpikujassa.Loppua kohden huomasin pohtivani kirjan mysteerejä jopa tiskatessani, ja loppumetreillä koin sen haikean tunteen, kun tietää hyvän loppuvan eikä millään tahtoisi päästää irti.

Lukeminen antaa unen

Viime aikoina olen nukahtanut klassikon ääreen. Sturenkadun antikvariaatista varta vasten haettu Dostojevskin Idiootti herättää monissa vastustusta. Venäläiset klassikot, haukotus. Unihan siitä tulee, mutta nukahdan aina kirja kädessäni. Etsin Idioottia mielessäni toinen tiiliskivi, Rikos ja Rangaistus, jonka luin pari vuotta sitten. Pidin sen mahtipontisesta ja koukeroisesta tyylistä suunnattomasti. Idiootti ei petä, vaan jatkaa samaan tyyliin.

 Kuva Les Livres Vivants

Henkilöhahmojen esittelyyn kannattaa kiinnittää huomiota, jotta nappaa kaikki heidän eri kutsumanimensä - niitä riittää. Tosin tarkkuudesta huolimatta jouduin usein hämmennyksiin. Vanhahtava kieli (suomenkielinen painos vuodelta 1965) ja vahvoja tunteita tulkitseva teksti hurmaavat. Elämä voisi olla polveilevia keskusteluja, intohimon ja hämmennyksen ripeää vaihtelua, perustelujen ristiriitaisuutta ja kohtaamisia, jotka alkavat vihamielisyydessä päättyen veljeyteen. Raskas draama yömyssynä pitää huolen siitä, ettei teosta ahmi kuin korkeintaan parin kappaleen vauhtia illassa.